Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut

KAIVAUSKERTOMUS 1996

3.5.2.1. Alueen sijainti ja sen tutkimushistoria
3.5.2.2. Tilanne 1. 10. 1996 (kartta 153)
3.5.2.3. Pienalueiden kuvaukset
3.5.2.4. Rakenteiden kuvaukset

3.5.2.1. Alueen sijainti ja sen tutkimushistoria

Nimityksellä 5500-alue (myöhemmin myös: itäkaistale) tarkoitetaan ruutuja 97­108/511­515 eli ns. itäaluetta, joka on vuonna 1995 tehty laajennus Mullin kaivausalueen itälaidalla. Alue rajautuu idässä kaivausalueen itäprofiiliin, etelässä pyörätiehen, lännessä v. 1994 kaivausalueeseen (ruuduista 97­102/511 ks. v. 1996 kaivauskertomus, alaluvut 3.3.6, 3.4.4 ja 3.4.5; ruuduissa 103­108/512 alue oli kaivettu pohjaan jo v. 1994) ja pohjoisessa kaivausalueen ns. koillisalueeseen (kaivauskertomus 1995, alaluku 3.5 ja kaivauskertomus 1996, alaluku 3.6.2).

Alueen kaivaminen aloitettiin vuonna 1995 (ks. kaivauskertomus 1995, alaluku 3.4). Kesällä 1996 alueen ala-aluevastaavana oli Sami Raninen (27. 5.­31. 8. 1996). Syyskuussa 1996 alueella ei työskennelty, ja alue kaivettiin pohjaan lokakuun 1996 aikana. Seuraavassa käsittelen vain lokakuun 1996 aikana tehtyjä havaintoja.

Tässä kaivauskertomuksen alaluvussa osa yksikkö- ja rakennenumeroita, ruutukoordinaatteja ja karttoja koskevasta informaatiosta on sijoitettu alaviitteisiin. Myös osa-aluetta käsittelevän tekstin sisäiset viittaukset on esitetty alaviitteissä siten, että viittaus toiseen alaviitenumeroon tarkoittaa viittausta kyseiseen kohtaan varsinaisessa tekstissä.

3.5.2.2. Tilanne 1. 10. 1996 (kartta 153)

Tilanne 1. 10. 1996 on piirretty kartaksi 153. Kartta ei ole identtinen samalta alueelta elokuun lopussa 1996 piirrettyjen karttojen 150 ja 152 kanssa, koska alue oli koko syyskuun ollut pressujen peitossa eikä maassa olevia ilmiöitä pystytty enää pressujen poistamisen jälkeen havaitsemaan samanlaisina kuin kuukautta aikaisemmin. Myös ala-aluevastaavan vaihtuminen vaikutti luonnollisesti siihen, että kuva alueesta muodostui jossain määrin erilaiseksi. Karttaan 153 on merkitty kaikki havaitut ilmiöt riippumatta siitä, oliko kyseessä stratigrafisesti relevantti havainto vai ainoastaan fyysinen kuopanne, kohouma tai värjäymä. Selvyyden vuoksi kaikki yksiköt numeroitiin uudelleen. Uudet numerosarjat ovat 5500­ ja 5600­ (maayksiköt), 5700­ (rakenteet) ja 5900­ (puujäänteet). Ensimmäisessä tilanteessa annettiin 90 uutta yksikkönumeroa.

Kartan 153 kattamassa alueessa oli selvästi havaittavissa kolme erilaista osaa, joista jatkossa käytetään nimitystä pienalue. Ruudut ovat viitteellisiä.

  1. noen ja hiilen sekainen, väriltään musta maa-aines, jossa oli kiviä ja puujäänteitä (ruudut 97­99/512­515)
  2. vaaleamman saven alue (ruudut 100­102/513­515), jonka itäosassa selvä pohjois­etelä-suuntainen keskiruskeiden savien raita. Alueen länsiosassa hahmottui vähitellen rakenne 5720 (ks. erillinen kuvaus).
  3. kapea, eriväristen savien peittämä kaistale ruutujen 103­108/513­515 alueella.
Neljättä pienaluetta ei vielä tässä vaiheessa hahmotettu erilliseksi kokonaisuudeksi, mutta jälkikäteen karttoja tarkasteltaessa sekin itse asiassa erottuu jo selkeästi:
  1. pohjois­etelä-suuntainen kaistale linjan y = 515 itäpuolella, missä yksiköt jäävät osittain kaivausalueen itäprofiiliin.
Karttaa 153 piirrettäessä erottuivat jo selvästi myös Rakenteiden osalta ks. niiden erilliset kuvaukset.

Pienalueiden A ja B stratigrafisesta yhteenkuuluvuudesta ei ollut niiden pienipiirteisyyden vuoksi mahdollista tehdä yksiselitteistä havaintoa, mutta absoluuttisesti ne olivat keskenään samalla korkeudella. Pienalue C oli stratigrafisesti ja absoluuttisesti hieman ylempänä, koska itäkaistaleen pohjoisosaa ei vielä ollut kaivettu v. 1996.

3.5.2.3. Pienalueiden kuvaukset

Pienalueiden kuvaukset etenevät karttojen mukaisessa järjestyksessä siten, että kunkin pienalueen kaivaminen selostetaan kronologisesti 1. 10. 1996 vallinneesta tilanteesta pohjasavea edeltävään savipatjaan saakka.

3.5.2.3.1. Itäkaistaleen eteläosa
Kartta 153
Karttaan 153 dokumentoidussa tilanteessa alueen peitti selvä palokerros, jossa oli joitakin maatuneita (sic) puujäänteitä ja erityisesti alueen länsiosassa runsaasti kiviä. Stratigrafisten havaintojen tekemistä vaikeutti tässä vaiheessa se, että maa-aines oli suhteellisen homogeenista (hiilen ja noen sekaista pääasiassa savista maata, jossa oli paikoin palanutta savimurua), joten karttaan 153 on dokumentoitu stratigrafisina yksikköinä myös fyysisiä kuopanteita ja koholle jätettyjä alueita. Puujäänteiden pääasiallinen suunta oli itä­länsi, mikä vastaa aiempia havaintoja samalta alueelta. Ruudussa 98/514 nokiraidat näyttivät muodostavan kulmauksen.
Kartta 154
Puujäänteiden poistamisen jälkeen alueen eteläosassa alkoi tulla näkyviin siltinsekainen maa-aines, jonka länsipuolella edelleen oli runsaasti kiviä. Kivet eivät muodostaneet selkeitä kiveyksiä lukuun ottamatta yksikköä 5705, josta kuitenkin tuli kivien välistä tiiltä. Hiiltyneet puujäänteet 5906 ja 5907 sijaitsivat ristikkäin toisiinsa nähden, mutta varsinaista kulmarakennetta ei voitu havaita.
Kartat 155, 156 ja 157
Seuraavassa vaiheessa (kartta 155) tulivat näkyviin keskenään samansuuntaiset WSW­ENE-suuntaiset maatuneet puujäänteet 5910 ja 5910b. Ne lienevät osa sitä keskenään ristikkäisten maatuneiden puujäänteiden muodostamaan rakennetta, joka on dokumentoitu karttaan 157. Puujäänteiden 5910­5910b itäpuolelle ruutujen 97­98/515 alueella näytti hahmottuvan hiiltyneen puun muodostama kulmaus, jossa puujäänteiden välisiä alla­päällä-suhteita ei kuitenkaan voitu yksiselitteisesti päätellä.

Näiden mahdollisten puurakenteiden välittömässä ympäristössä maa-aines oli vaaleaa ja siltinsekaista, mutta niiden pohjoispuolella maa-aineksen yleisväri oli edelleen aivan musta. Yksiköt, joiden maa-aineksessa oli selvempiä palamisen merkkejä, olivat tässä vaiheessa stratigrafisesti alempana. Ruudussa 100/514 alkoi tulla esiin musta maa-aines 5575, jossa hiilensekaisen maa-aineksen joukossa oli runsaasti palaneen luun murua. Pienalue D alkoi tässä vaiheessa erottua selkeämmin pienalueesta A, ja myös rakenne 5720 oli jo selvästi hahmottumassa.

Kartta 159
Edellä mainittujen puujäänteiden poistamisen jälkeen pienalueen A eteläosan yleisväri alkoi muuttua mustasta ruskeammansävyiseksi. Linjan x = 99 pohjoispuolella tuli sen sijaan näkyviin täysin musta maa-aines 5598, jossa oli runsaasti suhteellisen kookkaita hiilenpaloja ja paljon löytöjä. Stratigrafisesti

5598 näytti olevan harmaansävyisen murean saven 5572 alla. Koska savisessa 5572:ssa ei ollut palamisen merkkejä, alkoi näyttää siltä, että se erottaa toisistaan kaksi erillistä palaneensekaisten maa-ainesten muodostamaa kerrosta, joista alempaan 5598 sekä jo aiemmin mainitut 5575 ja 5587 saattaisivat kuulua.

Kartta 160
Ruuduissa 97­98/512­513 tuli esiin runsaasti kiviä, joiden yhteydessä oleva maa-aines oli vaaleaa ja siltinsekaista. Kivet eivät kuitenkaan näyttäneet muodostavan varsinaista kiveystä. Selvimmät palamisen merkit olivat tässä vaiheessa näkyvissä ruutujen 99­100/513­514 alueella, missä yleissävyltään hiilenmustat yksiköt 5575 ja 5598 edelleen olivat stratigrafisesti alempana kuin niitä ympäröivät saviset maa-ainekset. Ruuduissa 100/512­513 tuli stratigrafisesti yksikön 5575 alta kuitenkin jo näkyviin yksikköä 5610, jonka kaivausalueen muilla alueilla tehtyjen havaintojen perusteella jo tässä vaiheessa huomattiin olevan pohjasavea edeltävää likaista savea.
Kartta 161
Kiviä, joita kartassa 160 oli näkyvissä ruutujen 97­98/512­513 alueella, tuli esiin lisää. Niiden yhteydessä oli sekä orgaanisensekaista maa-ainesta että hiekkaa, mutta selvää kiveystä ei vieläkään hahmottunut.
Kartta 162
Edellä mainitut palaneensekaiset maa-ainekset näyttivät muodostavan »saarekkeen», joka sekä absoluuttisesti että stratigrafisesti oli jäämässä ympäristöään ylemmäs. Alueen A muissa osissa maa-aineksessa ei enää ollut selviä palamisen merkkejä.
Kartta 164
Yksikön 5598 osittaisen poistamisen jälkeen kävi ilmi, että hiilen- ja noensekaisen maa-aineksen kerros on paksuimmillaan kuopanteessa, jonka reunoilla maa-aines on savisempaa ja kovempaa. Ruudussa 99/514 kaivettiin ympäristöä selvästi orgaanisemmansekaista maa-ainesta, niin että syntyi pyöreä, tasapohjainen kuopanne 5723 palaneensekaisen maa-aineksen 5598 ja kovan savisen maa-aineksen 5644 rajalle.
Kartta 166
Alueen eteläosaa ruuduissa 97­98/513­514 peitti tässä vaiheessa harmahtava savi. Suhteellisen heikosti säilyneeseen puujäänteeseen 5932 liittyi hiekkaa, mutta näiden mahdollinen yhteys nokiläiskään 5655 ja kaarnaan 5934 ei ole varma. Ruutujen 99­100/514 alueella pohjasavea edeltävä savi 5610 oli jo tulossa esiin, mutta sen länsipuolella palaneensekaista maa-ainesta 5598 ja 5598b oli edelleen jäljellä. Ruudussa 100/514 tuli ensimmäistä kertaa esiin hiukan kaarnaa.
Kartta 167
Pohjasavea edeltävä likainen savi 561031b oli näkyvissä ruutujen 99­100/513­514 alueella, mihin näytti olevan muodostumassa luonnollinen kuopanne. Pienalueiden A ja D välissä linjalla y = 515 saven pinta tuli esiin useita senttejä ympäristöään korkeampana »kannaksena».
Kartta 171
Tässä vaiheessa kaikki pohjasavea edeltävän saven 5610 päällä olleet yksiköt oli poistettu ja savessa 5610 oli pienalueella A selviä halkeamia sekä muutamia luonnollisia pyöreitä kuoppia, joille ei kuitenkaan enää annettu omia yksikkönumeroita.
3.5.2.3.2. Itäkaistaleen keskiosa
Kartta 153
Lokakuun alussa itäkaistaleen keskiosaa ruutujen 100­102/513­515 alueella peittivät vaaleahkot savet, joista osa oli mureampia, toiset hieman sitkeämpiä. Stratigrafisesti niiden alla näyttivät olevan yleissävyltään keskiruskeat orgaanisensekaiset saviainekset, joista yksikön 5540 sijainti indikoi pienalueiden B ja D rajaa. Alueen länsilaidalla on hahmottumassa kourumainen pohjois­etelä-suuntainen kuopanne, joka osoittautui myöhemmin rakenteeksi 5720. Ruudussa 102/515 oli näkyvissä kaksi rinnakkaista paalunsijaa. Alueella ei ollut tässä vaiheessa näkyvissä puujäänteitä eikä kiveyksiä.
Kartta 154
Vaaleiden saviainesten poistamisen jälkeen alueen yleisväri oli ruskehtava, mutta maa-aines oli edelleen selvästi savea. Harmahtava savi 5572, joka myöhemmissä vaiheissa peitti laajoja alueita itäkaistaleella, tuli ensimmäistä kertaa esiin tässä vaiheessa jo suhteellisen selvästi hahmottuvan kourumaisen rakenteen 5720 itäpuolella. Pohjois­etelä-suuntaista kourumaista kuopannetta vastaan kohtisuorassa tuli linjan x = 102 pohjoispuolella esiin maatunutta puuta. Pienalueiden A ja B välinen raja hahmottui edelleen ruutujen 100­101/512­515 kohdalla.
Kartta 155
Itäkaistaleen etelä- ja keskiosan välinen ero korostui tässä vaiheessa, jolloin pienaluetta B peitti lähes kokonaan yksi ainoa yksikkö, harmahtava savi 5572. Itä­länsi-suuntainen melko hyvin säilynyt puujäänne 5908 oli näkyvissä kokonaan. Sen länsipää oli kourussa 5720 siten, että puujäänteen matalin kohta osui kourun keskelle.
Kartat 159 ja 161
Aluetta peitti edelleen harmahtava savi, jossa havaittiin tässä vaiheessa myös jonkin verran maatunutta puuhippua. Pohjasavea edeltävä likainen savi 5610 alkoi tulla esiin ruudussa 102/513.
Kartta 162
Tilanne pääpiirteissään sama kuin edellä. Savi 5610 on tulossa esiin alueen absoluuttisesti korkeimmalla kohdalla.
Kartta 164 ja 167
Alueen itäosa on selvästi painumassa kuopalle sen länsiosaan verrattuna, mutta maa-aines on edelleen savista.
Kartta 169
Savisen maa-aineksen 5647 poistamisen jälkeen ruutujen 100­102/513­514 alueella tuli näkyviin pitkänomainen matalahko kuopanne, jonka pohjalla oli ohut yhtenäinen kerros kaarnaa.
Kartta 171
Kun kaikki pohjasaven edeltävän likaisen saven 5610 päällä olleet yksiköt oli poistettu, jäi pienalueen B itäisin reuna absoluuttisesti korkeimmalle ja saven pinta vietti loivasti siitä länteen siten, että linjan y = 515 kohdalle jäi matala harjanne (vrt. vaaitusluvut samalla pohjois­etelä-linjalla ruuduissa 97­100/514­515 pienalueiden A ja D rajalla), jonka länsipuolella pinta jälleen laskeutuu itäprofiiliin päin. Yksikkö 5701 näkyy tässä kartassa oikeassa laajuudessaan. Sen pohjoispuolella ruuduissa 103/514­515 tuli näkyviin kaksi mahdollista paalunsijaa, jotka eivät saaneet omia yksikkönumeroita.
3.5.2.3.3. Itäkaistaleen pohjoisosa
Ruutujen 103­108/513­515 alue oli kapea, pohjoispäästään alle kahden metrin levyinen kaistale kaivausalueen itäprofiilin ja vuoden 1994 kaivausalueen välissä. Alueella on kaksi kookkaampaa rakennetta, 5702 ja 5703, joiden osalta ks. erilliset kuvaukset.
Kartta 153
Aluetta peittivät tässä vaiheessa pääasiassa tummahkot ja vaaleammat savet, mutta käytännöllisesti katsoen kaikki yksiköt leikkautuivat joko v. 1994 pohjaan kaivetun alueen reunaan tai kaivausalueen itäprofiiliin. Rakenteen 5703 pohjoispuolella maa-aines oli kuitenkin aivan mustaa.
Kartta 154
Keskiruskea orgaanisensekainen murea savi 5542 peitti lähes koko alueen. Sen alta paljastunut selvästi vähemmän savinen kerros 5594 alkoi tulla esiin v. 1994 pohjaan kaivetun alueen itäreunalla. Rakenteen 5703 purkamisen jälkeenkin sen pohjoispuolisella alueella maa-aines oli edelleen erittäin palaneensekaista poiketen selvästi pienalueen C muista osista.
Kartta 158
Jo edellisessä vaiheessa esiin tullut orgaanisensekainen maa-aines 5605 oli näkyvissä melko laajalla alueella. Pienalueen C länsilaidassa tuli esiin silttistä maa-ainesta, joka mahdollisesti liittyy rakenteeseen 5720. Linjan x = 514 pohjoispuolella oli kolme läiskää, joiden keskinäinen yhteenkuuluvuus tai mahdollinen liittyminen rakenteeseen 5702 jäi epäselväksi. Muualla pienalueella C ei vastaavaa pienipiirteisyyttä havaittu tässä vaiheessa eikä myöhemminkään.
Kartta 161
Alue näytti tässä vaiheessa jakautuvan pohjois­etelä-suunnassa kahtia: orgaanisemmansekaisen maa-aineksen 5605 ja silttisemmän yksikön 5591 alueisiin, joiden välissä oli näkyvissä noen värjäämää savea. Mm. vaikeiden sääolojen takia nämä havainnot eivät kuitenkaan välttämättä ole stratigrafisesti relevantteja. Vuonna 1994 pohjaan kaivetun alueen itäprofiilissa tuli esiin suhteellisen hyväkuntoinen maatunut puujäänne, joka kuulunee rakenteeseen 5720 ja joka oli kohtisuorassa tässä vaiheessa jo purettua rakennetta 5703 (ks. kyseinen rakennekuvaus) vastaan. Maa-aines puujäänteen yhteydessä oli lähes puhdasta hienoa hiekkaa.
Kartta 162
Jo edellisessä vaiheessa havaittu alueen jakautuminen etelä­pohjois-suunnassa kahteen vyöhykkeeseen oli edelleen näkyvissä. Läiskän 5641 tulkinta paalunsijaksi ei liene perusteltu. Puujäänteen 5925 ei havaittu jatkuvan linjan x = 106,80 eteläpuolelle, mutta vaalea savi 5611b näytti olevan suoraa jatketta rakenteen 5720 eteläosan savelle 5611. Näin ollen puujäänne 5925 ja rakenteen 5720 eteläosan puujäänteet liittynevät yhteen.
3.5.2.3.4. Itäkaistaleen itäreuna
Kartta 153
Pienalue D ei vielä tässä vaiheessa hahmottunut omaksi kokonaisuudekseen. Linjan y = 515 itäpuolella oli useita pieniä yksiköitä, jotka näyttivät leikkautuvan kaivausalueen itäprofiiliin. Huomiota kiinnitti kuitenkin pohjois­etelä-suuntainen kapeiden ja pitkänomaisten yksiköiden vyöhyke ruuduissa 98­102/515, jonka itäpuolella kuiva maa-aines 5535 oli kahden noen värjäämän, yleissävyltään mustan yksikön välissä. Palaneensekaisten maa-ainesten keskinäinen yhteenkuuluvuus on ilmeinen, mutta tehtyjen havaintojen perusteella sitä ei voida stratigrafisesti osoittaa.
Kartta 154
Pienalueen reuna oli tässä vaiheessa hahmottumassa, mutta alue vaikutti edelleen vaikeatulkintaiselta.
Kartta 155
Hiiltyneiden puujäänteiden 5911 tullessa esiin alkoi näyttää selvältä, että pienalue D:n yksiköt liittyvät muinaisjäännöksen siihen osaan, joka jää itäprofiilin sisään. Alueen kaakkoisosaa peitti edelleen musta saviaines, joka oli ympäristöään absoluuttisesti matalammalla. Mahdollisessa rakenteessa 5716 ei kuitenkaan ollut palamisen merkkejä.
Kartta 156
Ruudussa 99/515 tuli esiin lisää hiiltynyttä puuta, joka jatkui edelleen profiiliin. Hiiltynyt puu liittynee palokerrokseen 5608. Palokerroksen pohjoispuolella yksikössä 5585 ei kuitenkaan ollut palamisen merkkejä, ja se näytti tässä vaiheessa liittyvän itä­länsi-suuntaiseen pitkänomaiseen kohoumaan.
Kartta 159
Puujäänteiden 5911 ja 5916 poistamisen jälkeen palokerrosta 5608 tuli esiin laajemmalla alueella ja se vietti itään päin. Em. puujäänteiden alta palokerroksen pintaosasta löytyi erittäin runsaasti palanutta ja kuonaantunutta savea, johon liittyi myös palamatonta orgaanisensekaisesta maa-ainesta. Samanlaista palanutta/kuonaantunutta savea tuli myös lännempää ruutujen 98­99/514­515 alueelta, myös noen värjäämän saven 5500 alta.

Savisen maa-aineksen 5500 alta tuli pienalueen D eteläosassa tässä vaiheessa esiin hiiltynyt puujäänne 5921, jonka länsipuolelta aiemmin poistetut puujäänteet kuulunevat samaan rakenteeseen. Palaneen saven keskittymä näytti jatkuvan myös puujäänteen 5921 alle. Kuten vaaitusluvuista käy ilmi, myös alueen eteläosa vietti edelleen selvästi itään ja aivan kaivausalueen kaakkoiskulmassa esiin tullut hiiltynyt puujäännekin jatkunee itäprofiiliin.

Kartta 160
Itäprofiiliin jatkuvien yksiköiden länsireuna oli tässä vaiheessa hahmottumassa entistä selvemmin linjalle y = 515.
Kartat 161 ja 162
Ruutujen 99­101/515 alueella tuli yksikön 5585 poistamisen jälkeen esiin ympäristöön verrattuna kuivempaa maa-ainesta, jossa oli maatuneen puun silppua ja suhteellisen runsaasti keramiikkaa. Yksikön 5625 maa-aines oli huomattavasti kovempaa, ja yksikkö oli jo tässä vaiheessa jäämässä ympäristöönsä nähden koholle.
Kartta 164
Ruudussa 99/515 tuli yksikön 5628b poistamisen jälkeen näkyviin ns. silttiä, joka tässä kohdassa oli »puhtaampaa» kuin missään muualla koko itäkaistaleella. Myös silttikerros leikkautui itäprofiiliin. Lännessä silttikerros rajautuu samaan saviseen maa-ainekseen, jonka pohjoispuolelle jää palaneensekainen maa-aines 5598. Pienalueen D eteläosassa maa-aineksessa oli edelleen selviä palojälkiä ja alue vietti itään kuten aikaisemminkin.
Kartta 166
Ruudussa 99/515 oli näkyvissä harmaata ja kellertävää silttiä.
Kartta 167
Pienalueen D länsiraja oli tässä vaiheessa hyvin selvästi näkyvissä linjalla y = 515. Yksikköä 5628 poistettaessa syntyi kuoppa, jonka pohjalla oli selvää kaarnaa.
Kartta 169
Kuopan 5654 ja pienalueen A väliin oli jäämässä ympäristöönsä nähden koholla olevan »savikannas».
Kartta 171
Pohjasavea edeltävä likainen savi oli tässä vaiheessa jo näkyvissä koko alueella. Ruudussa 100/515 vaaitusluvut osoittavat sen syvyyden, jolta ei enää löytynyt kaarnaa.

3.5.2.4. Rakenteiden kuvaukset

3.5.2.4.1. Rakenne 5701: Tuula Pitkäsen koekuoppa
Lokakuun alussa 1996 Tuula Pitkäsen v. 1986 tekemä koekuoppa näkyi maassa tummana läiskänä ruuduissa 102­103/514­515. Kuopan tarkat rajat etsittiin lastalla vasta aivan kaivauksen loppuvaiheessa, minkä vuoksi se esiintyy eri kartoissa hieman eri muotoisena. Sen varsinainen muoto käy ilmi kartasta 171.
3.5.2.4.2. Rakenne 5702: kiveys
Rakenne sijaitsee ruutujen 104/514­515 alueella kaivausalueen itäprofiilin muodostamassa kulmauksessa ja se oli ollut näkyvissä jo vuoden 1995 kaivauksessa.

Lokakuun 1996 alussa näkyvissä oli kaksi litteää harmaata kiveä, jotka olivat keskenään samalla NNW­SSE-suuntaisella hieman kaarevalla linjalla. Kivet olivat pystyasennossa ja suurempi niistä oli haljennut kolmesta kohdasta pystysuunnassa ylhäältä alas asti. Maa-aines kivien länsipuolella oli tasainen keskiruskeaa ja selvästi orgaanista, mutta niiden itäpuolella maa-aineksessa oli selviä palamisen merkkejä ja pinta vietti voimakkaasti koilliseen päin kohti kaivausalueen profiilia. Yleissävyltään musta, mullansekainen maa oli suurehkojen kivien välissä, ja rakenteen etelälaidan näytti muodostavan osittain noen värjäämä hieno hiekka. Havaintojen tekemistä vaikeutti se, että kaivausalueen profiili pyrki koko ajan sortumaan rakenteeseen päin. Profiilissa oli näkyvissä kookkaita kiviä, mutta varsinaisia rakenteellisia yksityiskohtia siinä ei ollut.

Kahden litteän kiven eteläpuolella tuli esiin kolmas litteä pystykivi, joka on kahden kiven kanssa samassa linjassa. Näiden kivien koillispuolella vajaan puolen metrin etäisyydellä niistä oli niin ikään kaksi samankaltaista litteää kiveä, mutta ne olivat päällekkäin, eivät rinnakkain. Molemmat kivet jäivät osittain profiiliin eikä niitä poistettu. Niiden alla oli jonkin verran samanlaista vaaleaa savea, jota poistettiin pienalueelta B lokakuun alussa.

Kun rakenteen mustansävyisiä maa-aineksia poistettiin, tuli näkyviin ns. silttiä, jonka väri oli punaoranssi. Alempana maa-aineksessa ei ollut selviä palamisen merkkejä, mutta pinta vietti edelleen jyrkästi pohjoiskoilliseen. Näkyviin tuli tässä vaiheessa viisi suurehkoa kiveä, joilla kaikilla on lähes sama pintavaaitus ja jotka sijaitsivat lähellä toisiaan muodostaen länsipäästään avonaisen, hevosenkengän muotoisen tiiviin kehän. Kivet eivät olleet palaneita. Niiden alapuolelta paljastui tuhkanharmaan hyvin hienon hiekan kerros. Litteiden pystykivien poistamisen jälkeen rakenteen länsi- ja eteläreuna hahmottuivat ympäristöään vaaleamman saven muodostamana kapeana reunuksena.

Välittömästi ennen pohjasavea edeltävän saven esiintuloa rakenteen pohjalla oli selvää maatunutta kaarnaa, jota oli aiemmin havaittu muuallakin itäkaistaleella alimpana yksikkönä ennen savipintaa.

Pohjasavea edeltävään saveen asti kaivettuna rakenteen kohdalle jäi jyrkkäseinäinen kuoppa, jonka pohja on n. 40 cm reunoja syvemmällä. Rakenteesta otettiin valokuvia, joissa se näkyy kaivausalueen profiilissa.

3.5.2.4.3. Rakenne 5703: kiveys
Rakenne sijaitsee ruutujen 107­108/513­514 alueella itäkaistaleen pohjoisosassa. Se rajautuu länsipäässään vuonna 1994 pohjaan kaivettuun alueeseen ja itäpäässään kaivausalueen itäprofiiliin. Rakenteeseen kuuluu viisi kiveä, joista suurinta ei poistettu, koska se on osittain profiilissa. Itä­länsi-suuntaisen kivirivin dokumentointi rakenteena johtuu paitsi kivien suhteellisen suuresta koosta myös siitä, että rakenteen 5703 etelä- ja pohjoispuoliset maa-ainekset olivat aivan erilaisia. Sen pohjoispuolinen yksikkö 5566 oli voimakkaasti noen värjäämä, kun taas yksikkö 5564 rakenteen 5703 eteläpuolella oli orgaanisensekaista harmahtavaa savea.

Kivien poistamisen jälkeenkin maa-ainesten välinen ero oli selvästi näkyvissä. Ruudusta 108/513 tuli noen värjäämästä maasta löytöinä runsaasti palanutta/kuonaantunutta savea, kun taas linjan x = 108 eteläpuolinen alue oli yleissävyltään ruskea. Rakenteen pohjoispuolella tuli esiin lyhyt itä­länsi-suuntainen maatunut puujäänne, jonka yhteenkuuluvuus pohjois­etelä-suuntaisen puujäänteen 5925 ja rakenteen 5720 kanssa jäi kuitenkin vaille varmoja todisteita.

Pohjasavea edeltävän likaisen saven yläpuolella myös itäkaistaleen pohjoisimpien ruutujen (108/513­514, vrt. edellä) alueella yleissävy alkoi muuttua mustasta harmaaksi noin 10 cm:n korkeudella, eikä rakenteen 5703 kohdalla enää ollut havaittavissa selvää erilaisten maa-ainesten rajaa. Pohjasavea edeltävän saven pinta oli luonnostaan hyvin kuoppainen niin rakenteen 5703 kohdalla kuin muuallakin itäkaistaleen pohjoisosassa, ja mahdollista kiveystä dokumentoitiin tässä vaiheessa vain linjan x = 109 pohjoispuolella.

3.5.2.4.4. Rakenne 5720: pohjois­etelä-suuntainen kouru
Rakenne 5720 on pohjois­etelä-suuntainen kouru, jonka pohjalla oli hyvin säilynyttä maatunutta puuta. Samasta rakenteesta tai sen osista on käytetty myös rakennenumeroita 5710 (lomake) ja 5722 (kartta 164, sekä kaivauskertomuksen alaluku 3.4.9).

Lokakuun 1996 alussa dokumentoidussa tilanteessa rakenne oli hahmottumassa ruuduissa 99­102/511­512, joissa vaaitusluvut olivat alempia kuin ympäristössä. Samalla kohdalla oli aiemminkin ollut havaittavissa yksiköiden pohjois­etelä-suuntaisuutta. Rakenteen länsi- ja itäpuoli olivat stratigrafisesti eri vaiheessa, sillä sen länsipuolella pohjasavea edeltävä likainen savi oli jo näkyvissä. Vuonna 1994 pohjaan kaivetun alueen eteläprofiilissa oli ruudussa 103/512 havaittu suhteellisen hyvin säilynyttä maatunutta puuta, joka kuitenkin tässä vaiheessa oli aluetta talveksi peitettäessä kasatun irtomaan alla.

Itäkaistaleen keskiosaa (ns. pienalue B) peittäneiden vaaleiden savien poistamisen jälkeen kourumaisuus oli ruutujen alueella selvästi havaittavissa. Linjan x = 102 pohjoispuolella kourun pohjalla ja itäpuolella tuli näkyviin sitä vastaan kohtisuora maatuneen puun linja, johon liittyi orgaanista maa-ainesta. Kourun eteläosa alkoi hahmottua selkeästi, kun ympäristöään vaaleamman ja hiekkaisemman maa-aineksen 5526 alta tuli esiin hienoa hiekkaa / silttiä. Ruudussa 98/513 kourua reunusti sen itälaidalla kaksi suurehkoa kiveä sekä ns. siniharmaa siltti.

Kourussa oli »vuorauksena» vaalean, suhteellisen puhtaan tuntuisen saven kerros, joka peitti kourun pohjan ja laidat ja ulottui maks. < 50 cm sen molempien laitojen yli. Vaalean saven alta tuli näkyviin »kaakaonvärinen» savi, jota kuitenkin oli vain kourun laidoilla, ei itse kourussa. Aivan kourun eteläosassa oli kuivaa maa-ainesta, jossa oli joukossa maatunutta puusilppua. Kourun länsipuolisella alueella oli aiemmin dokumentoitu havaintoja samankaltaisesta maa-aineksesta.

Kourun 5720 pohja vietti selvästi etelään. Sen pohjalla ja länsiseinämässä oli koko rakenteen pituudelta erittäin hyvin säilynyttä maatunutta puuta, jossa oksankohdat olivat selvästi näkyvissä. Kourun itälaidalla puuta ei ollut. Puujäänne 5930 kourun pohjalla oli samaa puuta kuin se vuonna 1994 pohjaan kaivetun alueen eteläprofiilissa (ruudussa 103/512) havaittu maatunut puujäänne, josta edellä on mainittu.

Vaalean, »puhtaan» saven 5611­5611b jatkuminen yhtenäisenä kourun eteläosasta v. 1994 kaivausalueen itäprofiilin tuntumaan ja pohjoisessa linjalle x = 107 asti antaa aihetta pitää myös puujäännettä 5925 samaan rakenteeseen kuuluvana. Myös hiekkaisen maa-aineksen esiintyminen sekä kourun etelä- että pohjoisosassa viittaa siihen, että kysymyksessä on yksi rakenne.

Pohjois­etelä-suuntaiseen kouruun »laskeutui» sitä vastaan kohtisuorassa kahdeksan kapeaa kourua, jotka sijaitsivat pareittain kourun 5720 laidoilla. »Kouruparien» väliset etäisyydet olivat noin kaksi metriä. Pohjoisimman kouruparin pohjalla oli lähellä kourun 5720 pohjaa säilynyt hiukan maatunutta puuta, joka oli kohtisuorassa puujäännettä 5930 vastaan ja stratigrafisesti sen alla.

Sekä kourun 5720 että mainittujen pikkukourujen pohjalla ja seinämissä savi oli osittain erittäin kovaksi tiivistynyttä. Tätä kovettunutta savimateriaalia on otettu näytteenomaisesti talteen.

Rakenteen 5720 puujäänteistä otettiin useita C14-näytteitä. Puujäänteiden poistamisen jälkeen kourun pohjalla tuli näkyviin ns. puhdas pohjasavi. Eteläpäässään kouru näytti jatkuvan ehjänä modernin ojan 2314 alle kaivausalueen eteläprofiiliin. Rakenteen pohjavaaitukset käyvät ilmi kartasta 172.

3.5.2.4.5. Rakenne 5760: raidat pohjasavessa
Ruutujen 98­102/510­511 alueella ns. pohjasavessa (harmaa, puhdas savi) havaittiin selviä pohjois­etelä-suuntaisia raitoja sekä kaksi niitä vastaan kohtisuoraa itä­länsi-suuntaista raitaa. Idässä »raidallinen alue» rajautui rakenteeseen 5720 (ks. edellä) ja lännessä se näytti päättyvän noin linjalle y = 510. Aluetta reunusti pohjoisessa ja lännessä kovaksi tiivistyneen palamattoman saven renkaiden muodostama rivi. Yhteensä tällaisia renkaita dokumentoitiin 12 kpl. Alueen keskiosassa, ruuduissa 100­101/510­511, oli kuoppa, jonka länsireuna oli suorakulmion toisen pään muotoinen mutta jonka itäreunan muotoa ei voitu tarkasti määrittää.
3.5.2.4.6. Rakenne 2314: moderni oja
Moderni itä­länsi-suuntainen salaoja on kaivausalueen etelälaidassa itäkaistaleenkin rajana. Oja on merkitty itäkaistaleen karttoihin ruutujen 97/509­515 alueella numerolla 2314.
 
 

Takaisin sisällysluetteloon.
Seuraavaan lukuun 3.6, Alueet 107­110/491­503 ja 109­113/508­514 (ns. 6000-alue).
 
 

Esittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut