STUDIOVALOKUVATEsittely | Tutkimus | Tutkijat | Työkalut
STUDIOVALOKUVAT
NAUDAN HAMPAITA (TYA 631: 583a)
Löytötyyppi: Naudan (Bos taurus) etuhammas, poskihammas ja väliposkihammas.
Käyttötarkoitus: Karjaeläin (eläinjätettä).
Löytöpaikka: Raisio, Ihala, Mullin asuinpaikka.
Aikakausi: Viikinkiaika/ristiretkiaika/varhaiskeskiaika.
Ajoitus: 980-1220 jKr.
Kuvaaja: Antti Huittinen.
Varhaisimmat varmat osteologiset todisteet nautakarjan kasvatuksesta Suomessa ajoittuvat nuoremmalle pronssikaudelle eli n. vuosiin 1000-500 eKr. Karjanhoito Suomessa luultavasti silti palautuu jo myöhäiselle kivikaudelle, kuten Ruotsissa ja Virossakin. Mullin asuinpaikan luulöydöt osoittavat, että maanviljelyn, metsästyksen ja kalastuksen ohella myös siellä oli karjanhoidolla tärkeä osansa elinkeinona. Asuinpaikalla pidettiin nautoja, lampaita, vuohia, sikoja ja kanoja.
Lehmistä saatiin maitoa kesällä niiden vasikoidessa. Talvella kotieläinten ruoka oli niukkaa, minkä vuoksi lehmät olivat ummessa eli eivät tuottaneet maitoa. Maito ei säily sellaisenaan kovinkaan kauan. Tästä syystä se yleensä hapatettiin piimäksi, kirnuttiin voiksi tai valmistettiin juustoiksi.
Ennen vanhaan lihakarjaa teurastettiin yleensä vain
kerran vuodessa, syksyllä. Teurastus oli miesten työtä ja
välineinä esim. kirves ja puukko. Naudasta käytettiin hyväksi
kaikki mahdollinen: liha, sisälmykset, ihra, veri sekä myös
nahka ja sarvet. Nahasta muokattiin vuotia,
joista tehtiin vaatteita ja joita käytettiin mahdollisesti myös
vaihtokaupassa. Liha saatiin säilymään joko hapattamalla,
kuivaamalla tai savustamalla. Suolaaminen oli vielä rautakaudella ehkä harvinaisempaa,
koska suola oli tuontitavaraa. Tuoretta
paistettua tai keitettyä lihaa syötiin vain heti teurastuksen
jälkeen syksyllä tai jonkin erityisen juhlan aikaan.