Polku: Designtoiminta prosessina

Designtoiminta tuotteen jälkeen

Useat designin määritelmät rajaavat suunnittelutoiminnan valmistuneeseen tuotteeseen. Usein mielletään, että tuote on valmis, eikä enää suunnittelijan ohjailtavissa, kun se päätyy kaupan hyllylle.

Pakkaussuunnittelua ja muuta markkinointiviestintää pidetään usein viimeisenä designvaiheena, johon suunnittelija voi vielä pyrkiä vaikuttamaan, ennen kuin tuote päätyy varsinaiseen käyttöön.

Nykyinen designtutkimus on kuitenkin pyrkinyt kyseenalaistamaan ja laajentamaan käsitystä designista tuotteeseen rajoittuvan suunnittelutoimintana. Nykykäsityksen mukaan tuote ei myöskään ole valmis liukuhihnalta tullessaan, vaan se muokkautuu valmiiksi vasta varsinaisessa käytössä.

Designtoiminnan lopputuloksena syntyy designratkaisuja. Ongelma on kuitenkin siinä, että tuotetta ei suunnittele loppuun saakka henkilö, jonka käyntikortissa lukee suunnittelija tai ”designer”.

Nykykäsityksen mukaan tuote muotoutuu vakiintuneeseen rooliinsa, kun ihmiset ottavat sen käyttöönsä. Tuotteen varsinaiset peruskäyttäjät eivät kuitenkaan välttämättä käytä tuotetta niin kuin suunnittelija on kuvitellut.

Tuotteen käyttöä omiin tarpeisiin tavoilla, jota ei osattu edes ennakoida, kutsutaan mukauttamiseksi (engl. ”appropriation”). Onnistunut sovellus saattaa levitä tuotteen käyttäjien yleiseen tietouteen, ja jotkut voivat jopa fyysisesti muokata itse tuotetta, jotta se paremmin soveltuisi uuteen käyttötarkoitukseensa. Tämän toiminnan seurauksena syntyy mukautettu tuote, joka on varsinainen ratkaisu johonkin ihmisen käyttötarpeeseen.

Modernista näkökulmasta kuluttajat voivat siis osallistua suunnitteluun, vaikka heitä ei kutsuttaisi perinteisiin suunnitteluvaiheisiin. He ottavat suunnittelijoiden ratkaisuehdotukset ja mukauttavat niistä itselleen sopivia.

Luonnollisesti useimmiten käy niin, että tuotteita käytetään niiden suunnitellulla tavalla. Tällöin mukauttaminen on hyvin vähäistä, ja se tukee tuotteen suunniteltua käyttötarkoitusta.

Jatka eteenpäin