Polku: Yhteiskunnalliset ongelmat suunnittelussa

Yhteiskunnalliset ongelmat suunnittelussa

Design eli muotoilu tarkoittaa ”muodon antoa”, niin fyysisessä kuin käsitteellisessäkin merkityksessä. Muotoilu edellyttää aina suunnittelua. Suunnittelun ja designin tavoitteeksi on usein määritelty pyrkimys tuottaa sosiaaliseen, kulttuuriseen ja psyykkiseen ympäristöön sopivia tuotteita ja ihmisläheisempiä toimintaympäristöjä. Suunnittelussa ja muotoilussa on kyse myös tietoisista yrityksistä ratkaista suunnitteluongelmia siten, että käytetään erilaisia suunnittelumetodeja ja suunnittelutietoutta.
Muotoilu ja suunnittelu kattavat sekä perinteiset alat, kuten käsityön, taidekäsityön, taideteollisuuden ja teollisen muotoilun että nykyisin myös uuden median ja ohjelmistosuunnittelun alueet. Muotoilu ei siis ole tiukasti yhden ammattinimikkeen työtä, vaan sitä tehdään jatkuvasti eri aloilla, eri koulutustaustoilla ja lähes poikkeuksetta ympärillä olevaan yhteiskuntaan samalla vaikuttaen.
Design ei tapahdu tyhjiössä. Sen haasteet, aiheet ja ratkaisut ovat aina ympäristönsä tuloksia. Toisaalta onnistuneet muotoilutuotokset leviävät yhteiskuntaan ja muokkaavat sen toimintaa, toisinaan jopa ennalta arvaamattomaan suuntaan.

”I propose solutions that nobody wants, to problems that don't exist.” Alvin Lustig

Yhteiskunnalliset ongelmat

Muotoilu on yhteiskunnallista toimintaa, niin kauan kuin sen tavoitteena on tuottaa ratkaisuja erilaisiin haasteisiin tai tarpeisiin, joita yhteiskunnan toimijoilla on. Useimmiten tämä tarkoittaa ongelmien hahmottamista ja ratkaisemista yksilöiden, ryhmien tai organisaatioiden näkökulmasta.
Muotoilijan työstämä suunnitteluongelma voidaankin muodostaa sen monen eri tason, henkilökohtaisen, yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen tason, kautta. Henkilökohtaiselta tasolta hahmottuva ratkaisu voi olla avuksi ja hyödyksi yksittäisille ihmisille.
Yhteisöllisellä tasolla henkilökohtainenkin ratkaisu voi muuttua merkityksellisemmäksi useammille ihmisille ja muokata yhteisön toimintaa erilaiseksi. Esimerkiksi digitaalisessa muodossa toimiva henkilökohtainen muistikirja voi monen käyttäjän versiona edesauttaa tiedon kulkua yhteisössä aivan uudella tavalla.
Useimmilla muotoiluongelmilla on myös yhteiskunnallinen taso: mitä tapahtuu, jos muotoilijan ratkaisu leviää yleiseen käyttöön yhteiskuntaan? Näitä pitkäkantoisia vaikutuksia on usein hyvin vaikea arvioida ennakkoon, puhumattakaan, että muotoilija pystyisi ohjailemaan niitä itsevaltaisesti.

Teoria: Avoimet ongelmat

Ongelmista haasteisiin

Yhteiskunnallisia haasteita voi ratkoa muotoilussa kuitenkin käytännönläheisemmällä tasolla. Me kaikki näemme ympärillämme päivittäin erilaisia asioita, joihin reagoimme arvottamalla. Jostain asioista pidämme, toisista emme.
Usein suunnittelijat kertovatkin puuttuvansa aiheisiin, jotka ovat heitä itseään lähellä tai heille tärkeitä. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että he pyrkivät korjaamaan asioita, jotka itse kokevat epäkohdiksi omassa tai läheistensä arkielämässä.
Hyvä lähtökohta aitoihin yhteiskunnallisiin ongelmiin pureutumiselle onkin päivittäisten toimintojen tai rutiinien havainnointi. Kun muotoilija löytää toistuvan kaltaisista arkipäiväisistä haasteista yhteisen nimittäjän, pystyy hän parhaimmillaan eristämään muotoiluhaasteen, jolla on laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.
Yhteiskunnallisten ongelmien ei siis tarvitse olla aina elämää suurempia haasteita, joiden ratkaiseminen tuntuu toivottomalta jo lähtökohtaisesti. Päinvastoin on usein mielekkäämpää ajatella koko ongelmavyyhtiä laajalti, mutta pyrkiä ratkaisemaan se hyvin vaikka pienen ryhmän näkökulmasta.

Lisätietoa: Design tehtävätyypit
Työkalu: Kysymyslistat

Arvot ongelmien määrittäjinä

Törmäämme yhteiskunnallisiin haasteisiin päivittäin sekä työssämme että vapaa-aikanamme. Usein olemme vain tottuneet niiden olemassaoloon niin perustavanlaatuisesti, ettemme osaa hahmottaa niitä ja määritellä niistä muotoiluhaasteita.
Hyvä lähtökohta yhteiskunnallisen ongelman hahmottamiseksi on usein omien arvojen käyttäminen lähtökohtana. Kun muotoilija huomaa arvottavansa ja suhtautuvansa tiettyyn asiaan intohimoisesti tai muuten voimakkaasti, saattaa asiaan liittyä muotoiluhaaste. Usein muotoiluhaaste voikin olla osa laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa.
Suunnittelijan kannattaakin luottaa valinnoissaan itseensä ja lähteä tutkimaan ongelmia, jotka ovat hänelle itselle tärkeitä ja aiheuttavat voimakkaita tuntemuksia. Jo asioiden arvottaminen huonoksi tai vääriksi voi kertoa ristiriidasta omien arvojemme ja kokemamme ratkaisun tai käytännön välillä.
Pyrkimällä suunnittelemaan uusia ratkaisuja, joihin uskomme ja jotka rakentavat omien toiveidemme kaltaista yhteiskuntaa, teemme tietoista yhteiskunnallista suunnittelua. Vaikka modernistinen maailmankuva täydellisen maailman rakentamisesta tuskin on saavutettavissa, voimme silti pyrkiä kohti omien arvojemme kaltaista mallia.

Kannattaa kuitenkin huomata, että tämä prosessi ei ole ennakoitava ja yksisuuntainen. Kaikki mitä pidämme hyvänä ei välttämättä ole sitä muiden mielestä. Olemassaolevan yhteiskunnallisen ongelman ratkaiseva muotoiluinnovaatio voi puolestaan johtaa uuteen ennakoimattomaan ongelmaan. Tästä johtuen muotoilijat joutuvat myös muuttamaan omia käsityksiään ja arvojaan ratkoessaan yhteiskunnallisia suunnitteluongelmia.
Suunnittelijan omat arvot eivät suinkaan aina ole suunnitteluhaasteen lähtökohtana. Usein haaste tulee alustavasti muotoiltuna ulkopuoliselta taholta. Taustalla on kuitenkin tällöinkin arvoja: sekä työn tilaajan että suunnittelijan omat arvot. Tilaajan arvot määrittävät alkuperäistä ongelmaa ja suunnittelijan arvot sen ratkaisua.
Tästä näkökulmasta suunnittelutyö on siis aina arvoihin pohjautuvaa yhteiskunnallista työtä, teimme sitä sitten tietoisina suunnittelua ympäröivistä arvoista tai emme. Arvojen käyttö alkaa jo ongelman määrittelystä.

Teoria: Values and Design

Ongelman hahmottaminen

Mikäli suunnittelija ottaa suunnitteluhaasteen lähtökohdaksi jonkin havaitsemansa epäkohdan, täytyy ongelma hahmottaa tarkasti. Usein suunnittelija lähtee selvittämään suunnittelukontekstia eri tavoin ja pyrkii rakentamaan itsellensä käsitteellisen kartan tai ymmärryksen alueesta.
Ongelman hahmottamisen kannalta hyödyllisiä menetelmiä ovat mm. haastattattelut, kirjallisuuskartoitus, havainnointi ja käsitekartat. Näiden avulla suunnittelija pystyy usein muodostamaan peruskuvan nykytilasta eli ongelmasta ja ihannetilasta eli siitä mihin tilaan ratkaisulla pitäisi pyrkiä. Suunnittelijan kehittämän ratkaisun tulisi olla keino, jolla päästään nykytilasta lähemmäs ihannetilaa.
Ongelmanratkaisun kannalta onkin tärkeää tunnistaa, mikä suunnitteluhaasteen kannalta toiminnan tai tuotteen nykytila on ja minkälainen tulisi ihannetilan olla. Varsinainen ratkaisu syntyykin usein suunnitelmana, joka kuljettaa suunnittelijan nykytilasta kohti toivottua tilaa. Usein vaikea ongelma tarkoittaa tilannetta, jossa nykytila ja tavoitetila eivät ole riittävän hyvin selvillä.
Yhteiskunnalliset suunnitteluongelmat ovat kuitenkin luonteeltaan monimutkaisia (engl. ”wicked problems”): ongelman selkeä määritttäminen voi usein olla vaikeaa, eikä ihannetila ole yksiselitteinen. Tällöin ratkaisuja on useita ja niiden keskinäinen hyvyys riippuu mitä suuremmassa määrin arvioijasta.
Monimutkaisten yhteiskunnallisten ongelmien ymmärtäminen ja ratkaiseminen edellyttää suunnittelulta lähes poikkeuksetta monialaisuutta ja moniarvoisuutta: ongelma ja ratkaisu hahmottuvat syvemmin ja laajemmin, jos suunnittelutyö tehdään ryhmätyönä. Vaikeasti määrittyvä ongelma ja sen ratkaisut kehittyvät käsi kädessä useiden suunnittelu- ja arviointikierrosten aikana.
Ongelman hahmottaminen ja ratkaisuehdotusten arvioiminen kannattaa omien arvojen lisäksi tehdä myös yhteiskunnallisesti laajemmasta näkökulmasta.

Teoria: Complex design problems
Työkalu: Seinakarttatekniikka

Ratkaisun yhteiskunnallinen arviointi

Ryhmätyönä tehtävä suunnittelu takaa jo lähtökohtaisesti ongelman ja ratkaisuehdotuksen yhteiskunnallisen arvioinnin: useat suunnittelijat tuovat ongelmanratkaisuun ja suunnitteluun omien taitojensa lisäksi myös omat arvonsa. Näin suunnittelusta tulee moniarvoista ja ratkaisulla on useampia toimivia yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.
Suunnitellun ratkaisun muita kuin toiminnallisia ulottuvuuksia voi olla aluksi vaikea arvioida. Henkilökohtaisten arvojen avulla voi kuitenkin helpottaa ratkaisuehdotuksen arviointia. Arvopohjaisessa arvioinnissa kuvitellaan minkälaisia käyttäjiä ratkaisu ihmisistä muovaa ja näiden käyttäjien toiminnan mielekkyyttä arvioidaan sitten omien arvojen pohjalta.
Arvopohjaisen arvioinnin perustana on siis ajatus, että vaikka ihmiset tuottavat ratkaisuja omiin ongelmiinsa, niin nämä ratkaisut muokkaavat puolestaan tapaa jolla ihmiset toimivat ja ovat osaltaan synnyttämässä uusia ongelmia.

Käytännön tasolla ratkaisuehdotusten arvioiminen on helpompaa, jos suunnittelu on käyttäjäkeskeistä ja osallistuvaa – eli mukana suunnitteluprosessissa on myös suunniteltavan ratkaisun käyttäjät. Osallistuva suunnittelu oikeiden käyttäjäryhmän ihmisten kanssa helpottaa huomattavasti yksilötason vaikutusten arviointia, koska palaute on välitöntä suunnitteluprosessin sisällä.
Ryhmän tasolla suunnitteluehdotuksia voidaan arvioida suljetun koekäytön avulla. Ratkaisusta rakennetaan toimiva versio ja koeryhmää opastetaan käyttämään ratkaisua. Ryhmän toimintaa seuraamalla ja ihmisiä haastattelemalla muodostetaan kuva siitä, mitä ongelmia ratkaisu poistaa, miten se muokkaa ryhmän toimintaa ja mitä uusia ongelmia se luo.
Yhteiskunnallisella tasolla tapahtuvat muutokset ovat yleensä hyvin hitaita ja ajallisesti pitkäkestoisia. Niiden arvioiminen ei ole mahdollista aina edes suunnittelijoiden eliniän aikana. Yhteiskunnallista arviointia voi kuitenkin pyrkiä tekemään erilaisten projisointityökalujen avulla. Tällainen työkalu on esimerkiksi mediateoreetikko Marshall McLuhanin median yhteiskunnallisia vaikutuksia ja muutoksia tutkivan neljän kysymyksen sarja, tetradi, jonka avulla voi kuvitella, eli toisin sanoen projisoida tulevaisuuteen, tilanteen, jossa alustava ratkaisu on levinnyt yleiseen käyttöön. Jo sen miettiminen, mitä muutoksia ratkaisu yhteiskunnassa mahdollistaa ja mitä asioita se poistaa, voi viedä suunnittelijan perustavanlaatuisten kysymysten äärelle.

Lisätietoa: Käyttäjälähtöinen suunnittelu
Lisätietoa: Ethics primer
Työkalu: Systeeminen ajattelu
Työkalu: Tetradi

”Each generation mistakenly believes the world is designed. The older generation gets blamed, as if it had some control. We control whether Santa Claus shows up, but little else. Living is a controlled fall and is never by careful design. Many youngsters stupidly believe the world is a product.” David McCusker

Yhteiskunnallisten ongelmien ratkominen

Oppimisen kannalta yhteiskunnallisten ongelmien käsitteleminen tuo mukanaan useita pedagogisia hyötyjä, kuten monitahoiset ongelmakuvaukset, opiskelijoiden sisäisen motivaation mahdollisuuden ja heidän yhteiskunnallisen herkkyytensä kehittymisen.
Yhteiskunnalliset ongelmat ovat erinomaisia suunnitteluharjoituksia, koska ne tarjoavat rikkaan ja moninaisen kontekstin, josta ammentaa sekä tietoa että haasteita suunnittelulle. Osa ongelmista on niin arkkityyppisiä, että jokaisella ihmisellä on niistä henkilökohtaisia kokemuksia.
Henkilökohtainen kokemus ongelmasta tuo kokemuksellisen tiedon lisäksi mukanaan myös suuremman mahdollisuuden sisäsyntyiseen motivaatioon: mikä onkaan mielekkäämpi ongelma ratkottavaksi, kuin sellainen, jonka on itsekin huomannut harmilliseksi. Oppimisen kannalta sisäisen motivaation osuus on tärkeä, koska se auttaa kehittämään omia taitoja myös sellaisille alueille, joilla ei ennestään olla vahvoja.
Yhtä merkityksellistä on myös opiskelijoiden yhteiskunnallisen suunnitteluherkkyyden kehittyminen ja ryhmätyökykyjen parantuminen. Yhteiskunnalliset ratkaisut ovat aina muutakin kuin visuaalisesti miellyttävä muoto tai suunnittelijan omaa mieliteko: niiden kautta voidaan tutkia yhteiskunnallisia asioita, oppia niistä ja muokata niitä. Erityisesti monialaisessa suunnittelijaryhmässä toteutettuna tämä kehittää yhteiskunnallista herkkyyttä, jota suunnittelijalta odotetaan, kun hänelta pyydetään uusia kulttuurituotteita ja ihmisläheisempiä ratkaisuja.