C: Miltä vanhat levytyksenne kuulostavat nykypäivänä? Esimerkiksi Toppatakkeja Ja Toledon Terästä -levy, joka on kuin yksi iso laulu?

J: Jos ajattelee sellaisena yleisenä linjauksena, niin nehän ovat eräänlaisia ajankuvia. Nehän eivät näinä päivinä kuulosta tietenkään niin tasapainoisilta ja mielekkäiltä kuin esimerkiksi tämän uuden albumin tekstit. Kyllähän se Toppatakkeja... on sellaista hetkittäistä sananhelinää, ainakin minun korviini.

C: Miltä se vanha materiaali kuulostaa, siis ihan kokonaisuutena?

J: Huonot soundit niissä on. Kyllä niissä on paljon sellaista teknistä parantamista. Niissä häiritsee ehkä eniten on se, että se anarkistinen halki-poikki-ja-pinoon-muoto ei näinä päivinä enää niin viehätä. Se tuntuu vähän vieraalta. Mutta se oli silloin ennen. Nyt on nyt. Ja nyt ainakin Jussilla on mahtava meininki ja voiton maku suussa… Mutta tottakai jokaisena aikana on ollut voiton maku suussa. Kyllähän Toppatakkeja... oli meiltä todella suurtyö, kyllähän me se valmiiksi saatuamme oltiin siihen erinomaisen tyytyväisiä, se oli niin suuri askel kuitenkin Huuda Harkiten -levystä. Tottakai me oltiin siihen pirun tyytyväisiä, mutta näinä päivinä se on kyllä päässyt hieman ikääntymään korvissa. Mutta olihan se etenkin soundillisesti huomattava parannus aiempaan ja sovituksellisesti paljon rikkaampi. Sitä itseasiassa aika huolellisesti valmisteltiin, me treenattiin vuoden päivät niitä biisejä. Soittotaito taisi olla siinä vaiheessa ihan huipussaan, me treenattiin siihen aikaan ihan helvetisti. Se on ehkä tiukimmin soitettu levy. Mutta en tiedä onko niissä nyt niin olennaista eroa, kun ei meillä kuitenkaan soittotaito ole se tärkein juttu.

C: Oletko ajatellut julkaista tekstejä ilman musiikkia?

J: Tätä kysymystä kysytään paljon. Kyllä sitä joskus on miettinyt, mutta katsotaan nyt…

C: Kuinka vieraalta se ajatus tuntuu?

J: Kyllä se sillä tavalla tuntuu vieraalta, että eihän nyt noita tekstejä tietenkään tahdo käydä suotta kirjaksi painamaan, koska nehän on tarkoitettu toimimaan musiikin kanssa. Mutta voisihan sitä toki yrittää jotakin kirjailla, jos siihen löytyisi aikaa ja innostusta. Kyllähän sitä on jonkinverran tullut kirjoitettua sellaisia asioita, mitkä eivät ole mihinkään päätyneet, mutta en mä vakavasti ole vielä miettinyt mitään sellaista.

C: Entä tuntuisiko se vieraalta, että kirjoittaisit tekstejä johonkin muuhun tarkoitukseen, kuin YUP:lle, esimerkiksi jollekin muulle artistille?

J: Ei se ihan vieras ajatus ole. Itseasiassa yhden jo melkein teinkin, mutta siitä ei tullut kyllin hyvää, kun tilaustyön aika oli niin rajallinen, lyhyt hetki. Tampereen Teatterille olisi pitänyt tehdä yksi teksti, mutta siinä tuli liian nopeasti aikajana vastaan. Kyllä minä sitä ihan tosissani tein, mutta mulla oli silloin esimerkiksi Otra -elokuvan leikkausta ja muuta niin paljon, että vapaata aikaa taisi olla vain muutamia tunteja kahden viikon ajalla. Silloin se olisi pitänyt saada valmiiksi. Ja kun en saanut, oli parempi jättäytyä koko työstä, mieluummin kuin lähettää mitään puolivalmista materiaalia. Niin ja Isto Hiltunen pyysi minulta tekstejä myös. Mutta kun Isto lähetti mulle sen demonauhan, niin ne oli niin hel-ve-tin huonoja ne biisit, ne oli niin mitättömiä kappaleita, etteivät ne inspiroineet kirjoittamaan tekstejä. Enkä viitsinyt nimeäni liata. Jos olisi ollut joku mainio kappale, sitten se olisi ehkä voinut onnistuakin, en mä tiedä. Se yritys kompastui heti alkumetreille, kun sain niitä demonauhoja.

Lue haastattelun muutkin osat: