V: Ja yksi asia, mitä me ei olla ikinä osattu on se, että kysyisi muilta miten asioita pitäisi tehdä. Olisihan se itseasiassa mielenkiintoinen semmoinen palaveri esimerkiksi levy-yhtiössä, että "minkälaisen levyn te haluaisitte? Minkälaisia biisejä? Minkälaiset kannet?" Kysyisi näin ihan mielenkiinnosta ja kuuntelisi, minkälaisia näkemyksiä heillä olisi. Että eiväthän he ole meidän tekemisiimme puuttuneet, me olemme saaneet hyvin vapaat kädet. Mutta kyllä siellä on ihan varmasti välillä nieleskelty, kun on tullut valmis DAT pöytään, että "glup! Ja tätäkin pitäisi sitten koittaa myydäkin."

C: Saattaa teidän levystä tulla kuitenkin PolyGramin levyistä tuottavin, muiden levyjen tekemiseen syydetään rahaa vähän turhankin paljon.

V: Riippuu mihin sitä vertaa. Jos ajattelee PolyGramin suomenkielisiä julkaisuja, jos siellä tulee jotain tanssiosastoa, niin ei mun mielestä rock- ja disco-osastoa voi vertailla, ne on niin eri asiat. Niillä on niin eri kohderyhmät. Kaksi ihan eri maailmaa. Kyllähän noi suomalaiset tanssiaktit myy helposti platinaa melkein järjestään…

J: Mutta kuinka monta kertaa ne sen myy ja kuka haluaa ostaa sen levyn kymmenen vuoden päästä, se on taas jo uusi kysymys. Periaatteessa taas rock-yhtyeen siellä kataloogissa pitäminen ja sen kanssa yhteistyön tekeminen, niinkuin vaikka meidän kanssa, on sillä tavalla palkitsevaa kuitenkin, vaikkei meillä mitään huikeaa myyntipiikkiä olekaan, niin me ollaan kai jollain tapaa turvallinen yhtye niin, että meillä on se oma, hitaasti kasvava yleisömme, joka ostaa aika kiltisti niitä levyjä, on sillä lailla kuuliaista, että marssii kauppaan oikeana päivänä. Että vaikka siellä ei, ainakaan tähän mennessä, mitään jalometallijuhlia ole pidettykään, eikä varmaan ihan heti pidetäkään, niin kuitenkin kaiketinkin se on ihan mielekästä toimintaa kaikille osapuolille.

V: Kyllä joo. Ja just tämä tanssipuolihan perustuu siihen, että otetaan kerralla pajatso tyhjäks ja se siitä. Se on kuitenkin niin lyhytjännitteistä se touhu, se musiikki vanhenee ihan eri tavalla. Ja se musiikki on tehty ihan eri lähtökohdista, että ei esimerkiksi rock- ja discobiisejäkään voi vertailla ihan samalla sapluunalla. Esimerkiksi Rumba -lehteä kun lukee, niin ainut asia mikä siellä aina välillä ärsyttää on se, että minkä takia siellä arvostelee sellaiset ihmiset discolevyjä, jotka eivät ymmärrä siitä musiikinsarasta yhtään mitään. Se on ihan naurettava lähtökohta: jos on joku brittipop, vaikka The Verve -diggari: "Dazen uusi sinkku. Täähän on aivan kauheaa paskaa." Että sitä ei edes yritetä katsoa, mihin tarkoitukseen ja miltä pohjalta se on tehty, että ei varmaan nämä Dazen tyypit ole koskaan kuvitelleetkaan tekevänsä kestävää taidemusiikkia.

J: Nimenomaisesti. Eikös tanssimusiikin tarkoitus ole kuitenkin tanssittaa. "Tässä on neljä minuuttia tanssimusiikkia, sen tahdissa hytkytään."

V: Mutta koetapa jonkun Verven tahdissa tanssia…

J: No, kyllähän sekin onnistuu…

V: No joo, voihan sitä tanssia minkä tahtiin vaan, mutta en mä ainakaan lähtisi koettamaan. No, en kyllä Dazenkaan tahtiin, eipä silti.

J: Mä en tanssi minkään tahtiin, että se voidaan sivuuttaa se kysymys.

Lue haastattelun muutkin osat: