C: Palatkaamme levyn asioihin. Sen seikan lisäksi, että levy on nyt sitten mukamas niin tuhottoman paljon suoraviivaisempi kuin aiemmat, on suurin ero ehkä juuri soundimaailmassa. Tai onhan näitä kansanmusiikkivaikutteita sun muita ollut ennenkin, mutta silloin ne osuudet soitettiin rock-soittimilla. Mutta nyt ne on soitettu perinteisemmillä soittimilla. Tuottajallako on sormet pelissä?

J: Kyllä varmaan osittain joo, mutta kyllä viimekädessä sekin lähtee siitä, että kun me ollaan uskallettu tuoda lyriikkaan myös pehmeämpiä elementtejä. Samoin myös musiikissa olemme tehneet joitakin sellaisia ratkaisuja, jotka eivät ole välttämättä niin säröisiä ja niin rock-henkisiä kuin meidän oletetaan tekevän, jotta me voitaisiin löytää jotain uutta. Se on ikäänkuin uusi tie, joka me otettiin kuljettavaksi tämän levyn yhteydessä.

V: Mutta eihän vierailevat soittajat meille mikään uusi juttu ole, että onhan meillä ollut niitä aiemminkin. Mutta esimerkiksi Hullu Planeetta!, ja sen kelttihenkinen välike siinä, niin sehän on sen kuuloinen, että sen voisi huilulla ja akustisella soittaa. Ja joitain näitä jousia, mitä siellä on, ne vaan on sen kuuloisia juttuja, että ne toimii parhaiten jousilla, niin ne on tehty sen mukaisesti. Ja jos tuntuu, että joku biisi on hyvän kuuloinen akustisempana toteutuksena, niin se on sitten tehty sillä tavalla. Sitten taas joku Suomen Suurin TV kuulostaa heavyltä biisiltä, niin se on toteutettu semmoisin keinoin. On pyritty siihen, että ne biisit saa näköisensä toteutuksen, että se soundimaailma ei ole alusta loppuun samankaltainen. Että sitäkin kautta ne kappaleet erottuvat toisistaan.

J: Esimerkiksi syy siihen, minkä takia Tämä Päivä Oli Huono Päivä -kappaleen säröjunttaus muunnettiin sellaiseksi akustishenkiseksi ei johdu kaupallisista perusteista eikä se johdu siitäkään, että me tieten tahtoen haluttaisiin tehdä jollakin tavalla pehmeämpää musiikkia. Kun sen laulun rakennetta soitettiin sillä raskaammalla muotilla, niin säkeessä se alkuperäinen voimakitarasovitus toimi hyvin, mutta sitten kertosäkeessä se alkoi tuntua jotenkin raskassoutuiselta ja jollakin tapaa alkoi tuntua, että "ei saatana, ei tämä nyt toimi. Vaikka tämän laulun pitäisi olla ihan levytettävää materiaalia, mutta ei tästä tule hyvää näin." Kun siitä riisuttiin kitaroita, se alkoi vain jostain syystä tuntua paremmalta. Että vaikka se säe ei enää jytissytkään siihen malliin kuin oli tottunut, niin kuitenkin ymmärsi, että kokonaisuutta ja sitä laulun identiteettiä ajatellen oli hyvä, että tehtiin se ratkaisu.

V: Ja kun levyllä on käytetty paljon erilaisia soundiratkaisuja, niin onhan siinä ilman muuta myös se efekti, että siltä ne voimakkaat biisit tulevat esiin tosi voimakkaina ja sitten ne kevyemmät kappaleet kevenevät niiden rinnalla. Siinä on ongelma, jos levy soitetaan samoilla vahvistimen säädöillä alusta loppuun, sille ei voi mitään, että siitä tulee tasapaksu. Ja siinä ei pysty korostamaan mitään tiettyjä asioita…

J: Silloin tulee nyanssiköyhä levy. Näin jälkijättöisesti ajatellen Yövieraissa se kitaravalli, mikä kuitenkin määrittää useimmat kappaleet, se antaa niille kappaleille jollakin tapaa tylsän leimallisen ilmeen. Niitten laulujen perimmäisin olemus voisi ainakin olla monipuolisempi, mutta se kitara ryskää päällimmäisenä siellä kaikkialla. Koska Yövieraat -levy on niin helposti kitarasovitettu, oli nyt halu tehdä jotain sellaista, että se olisi hieman laaja-alaisempi, että voitaisiin löytää joku uusi tapa tehdä levyä. Ja noille lauluille se tuntui sopivan.

V: Niin. Jos sanotaan, että tää viimeisin levy olisi tehty samalla tavalla kuin Yövieraat, niin se ero näiden kahden levyn välillä kaventuisi varmaankin huomattavasti. Että vaikka niitä biisejä on yksinkertaistettu, niin kyllä ne on kuitenkin tavallaan saman puun vähän eri oksasta veistettyjä, että kyllä niissä on kuitenkin hyvin paljon niitä samoja elementtejä, ne tietyt perusasiat, mitkä miellyttää meitä. Eikä niistä pyritäkään täysin irtautumaan. Pääasia on kuitenkin se, että itse niistä tykkää, sen mukaan me teemme. Eivätkä ne muutokset tapahdu kuitenkaan mitenkään kovin nopeesti. Olisihan se teennäistä väkisin yrittää tehdä levy levyltä täysin eri pohjalta asioita…

J: Ajatellaan vaikka jotain Sielun veljiä. Kyllähän niilläkin oli hyvinkin radikaaleja muutoksia uransa varrella musiikissa, mutta me kuljetaan hieman hitaammin etenevää polkua. Meidän aaltoliike on vähän loivempaa, käänteet eivät ole aivan niin rajuja.

V: Aivan. Pyrimme tottakai uudistumaan, mutta se ei ole sellainen pakkomielle, että sen pitäisi tapahtua kauhean radikaalisti ja äkkiä, aina kerta kerran jälkeen.

Lue haastattelun muutkin osat: