C: Mikäli YUP:stä tehtäisiin tv-sarja, millainen siitä tulisi? Ketä näyttelisi ketäkin, jos kaikki maailman näyttelijät olisivat käytettävissä?

J: Se olisi sellainen Me Tammelat-tyyppinen perhesarja. Mehän voimme valita itseämme näyttelemään jotkut hyvät luonnenäyttelijät: Dustin Hoffman näyttelisi minua, me ollaan saman mittaisia. Dustinia jouduttaisiin hieman nuorentamaan…Henry Saari voisi esittää Jussia, se olisi sellainen nuorekas, sporttinen, perheen kasvuiässä oleva poika. Sitten Jannea näyttelisi tuo Martin Sheen. Martin Sheen olisi Janne…

V: Robin Williamshan voisi olla Pete. Tukka vain punaiseksi…

J: Tai ehkä se sarja voisi olla sittenkin sellainen Melrose Place-tyyppinen, semmonen missä pojat asuu samassa kämpässä ja siihen voisi liittyä kaikenlaisia elämänongelmia. Mutta entäs me? Kukas sua näyttelisi?

V: Tässä tulee mieleen se, tosin mä en oo ihan niin pullee, se mikä sen on se, joka oli tuossa Blues Brothersissa. Se ei-kuollut…

J: Niin… Tottakai sä tarkoitat Dan Ayckroidia, niinkö. Sehän oli siihen aikaan todella hoikka poika, vanhemmiten on sitten pyöristynyt…

V: Semmonen vähän yksinkertaisen oloinen, vähän semmosen basistin oloinenhan se on roolissa kuin roolissa…

J: Meillä on nytten Martin Sheen, Dan Aykroid, Henry The Great ja Robin Williams punatukkaisena… Eikö Dustin kelvannut? Dustin Hoffman on kuitenkin aivan suosikkinäyttelijä. Mutta jos hän ei kelpaa, voidaan me ottaa joku nuorekkaampi, Dustin on kuitenkin ikämiehiä jo…

V: Mun mielestä Dustin Hoffman ja Woody Allen ovat jotenkin samanlaiset, että vaikkapa sana "miehekäs" on helvetin kaukana niistä kummastakin. Ja kyllähän sinä kuitenkin olet miehekäs, vaikka oletkin alle 180 senttinen, siitä huolimatta voi olla miehekäs. Toisaalta Dustin Hoffman on kyllä hyvä valinta…

J: Se on vaan niin hyvä näyttelijä… Kukahan voisi olla sellainen, joka näyttelisi minua? Minua voisi näytellä vaikka Samuel L. Jackson. Se on hyvä näyttelijä. Heitellään nimiä ilmaan… No, voisi se olla se Dustin Hoffman, hänet minä valitsisin näyttelemään minua.

C: Ketäs siinä sitten olisi…

J: Ruodussa naispuolisista ihmisistä, niinkö? Ketähän siihen oikein valitsisi? Vai mitä sinä oikein mietit? Laajempaa tuotantotiimiä vai? Aaron Spelling tuottajana… Coenin veljekset tekisivät käsikirjoituksen tottakai ja ohjaajaksi me voisimme valita tuon David Lynchin. David Lynchin tuommoinen Melrose Place-tyyppinen "Pojat boksissa". Asuttais jonkun suurkaupungin laitamilla jossakin sellaisessa Psyko-tyyppisessä Bates-motellissa. Ehkä tää alkaa kääntyä tällaisen Addams Familyn suuntaan. Mutta ehkä meidän pitää miettiä nämä tarkemmat kuviot sitten vähän isommalla ajalla. Tässä tämä tuotantotiimi ja produktion luonne alkaisi jo vähän hahmottua, että päästäisiin tekemään tätä pilottijaksoa.

C: Millaisen ihmisen esikuvia te haluaisitte olla?

J: Jaa, onkohan meistä esikuviksi kuitenkaan… Siis kyllähän sitä pyrkii musiikilla aiheuttamaan reaktioita, saamaan aikaan jotakin, vaikkapa aivotoimintaa niin, että kuulija joutuisi ehkä jonkun ongelman eteen, jonkun itseään suuremman asian eteen ja jos sitä pohtii ja löytää sitä kautta jotakin, niin silloinhan se musiikki pystyy tarjoamaan vielä enemmän. Mutta en mä ainakaan itse koe olevani niin erinomainen ihmisenä, yksilönä, että mä kelpaisin esikuvaksi kenellekään. Voihan se olla, että tekemiset vaikuttavat ihmisiin positiivisesti, mutta tuskinpa sitä voi suuremmassa mittakaavassa ajatella olevansa mikään Suomen miesten Äiti Teresa tai joku muu tällainen hyväntekijä, joka olisi jollakin tapaa ihmisenä ikoni.

Lue haastattelun muutkin osat: