C: Mikä on Jarkon mielestä onnistunein sanoitus, mitä olet aikojen saatossa tehnyt?

J: Tällä levyllähän on itseasiassa monta sellaista, joihin mä olen tyytyväinen. Kun lähdetään järjestyksessä, niin siellä on Mitä Luoja Teki…, siihen mä olen tyytyväinen, Tuuliajolla on myös hyvä… Kyllä mä allekirjoitan siitä hiton monta, en mä viitsi nyt ruveta luettelemaan niitä, minähän kehun muuten itseni aivan pyörryksiin. Vaikka se nyt onkin vähän sellaista Gallaghermaista kiitellä itseään, taputella itseään selkään, mutta se on tietenkin hyvä asia, että pystyn olemaan tämän levyn teksteihin paljon tyytyväisempi kuin mihinkään aiempaan. Mä koen, että niissä on tavoitettu ikäänkuin todempi, kokonaisempia asioita, eikä niistä oikein osaa isommin käydä mitään erottelemaan. Että tottakai, onhan ne vaan rock'n'roll-tekstejä eivätkä mitenkään kovin hiottua runoutta, niissä on tietenkin omat tekstilliset rumuutensa ja rujoutensa , mutta niissä on kuitenkin semmoista ainesta, mihin on hyvin tyytyväinen, sen ihmeemmin erittelemättä.

C: Mikä on mielestänne suomen kielen kaunein sana?

J: Suomenkieli on täynnä niin kauniita sanoja… Onhan suomen kielessä kyllä valtavasti kaikkia vierasperäisiäkin hienoja sanoja. Jotakin "symposiumia" mä olen miettinyt; kun me oltiin siellä sanoittajapaneelissa Musiikki & Media-messuilla lokakuussa 1997 ja sitten kun Pauli Hanhiniemi lähtiessään pahoitteli, että "vahinko ettei me voida pitää symposiumia, kun pitää lähteä vaimoa vastaan asemalle." Niinpä minä ajattelin, että miten mukavaa olisi ottaa osaa symposiumiin, miten hyvältä se kuulostaa: symposium. Se on sanana jotakin sellaista, jonka alla olisi mukava olla. Mutta niitä kauniita sanoja on niin paljon, ettei niistä saa nyt kiinni.

V: Niin, ja sitten rupeaa miettimään, että pitääkö siihen liittyä jotakin kauneutta siihen sisältöpuoleenkin, vai riittääkö se, että sana kuulostaa kauniilta…

J: Kysymys on niin avara, että se hämmentää meidät. Se jättää liian paljon valinnan mahdollisuuksia…

C: Entäpä suomenkielen rumin sana?

J: Vaikka naisen suusta, että "voi kyrpä!" Tai se, kun olimme juuri laivalla, menin sinne kemikaaliopuolelle, niin siellä joku nainen kokeili parfyymeja ja sanoi toiselle, että "Voi vittu! Tää on aivan ihanaa!" Laittoi juuri jotakin hajustetta ylleen, niin se kuulosti todella pahalta, se kuulosti aivan hirvittävältä. Se kuulosti aivan kauhistuttavalta. Vaikka tottakai sitä tulee kiroiltua itsekin vaikka kuinka paljon, mutta sillä hetkellä ja siihen tilanteeseen liitettynä se kuulosti todella rumalta. Ja ne ihmiset olivat kuitenkin ihan nättejä ihmisiä, joten se tuntui jotenkin niin epäsopivalta ja niin kummalliselta.

V: Kai sitä on niin vanhakantainen, että jos kuulee jonkun viehättävän naisihmisen suusta kauheita ruokottomuuksia, niin se kuulostaa pahalta. Jotenkin se sopii paremmin, kun joku pohojaalaanen mies sanoo "perkelekyrpäsaatana", sehän on aivan luonnollinen asia.

J: Ja sitten yksinkertaisesti sellaiset sanat, jotka automaattisesti luovat sellaisen harmaan eminenssin mielikuvan, joku tällainen "byrokratia." Jollain tavalla ikävä sellainen kulmikas, josta tulee heti mieleen, että soitat johonkin virastoon ja odotat varttitunnin ja mitään ei tapahdu, sinun asiasi ei edisty, etkä varmasti tule saamaan vaikkapa jonkun tukiasiasi eteen tehdyksi mitään seuraavaan kuuteen viikkoon. Se sana muistuttaa heti niistä asioista…

Lue haastattelun muutkin osat: