C: Oletteko enää viimeaikoina kuulleet proge-määritelmiä musastanne?

J: Kyllä niitä aina silloin tällöin tulee, mutta ei enää siinä määrin. Kyllä se on aivan selkeästi vähenemään päin. Kyllä me kai enemmän ollaan jo rock-yhtye. Meidän omituisuutta kyllä muistetaan mainostaa, että miten me ollaan niin monimutkaisia, mutta se ei varsinaisesti liity siihen progeen, vaan siihen että meidän tekstit ovat kuulemma hankalia ymmärtää. Ja sitä, että me olisimme tahallisesti miettineet joitakin sellaisia keinoja, joilla me saataisiin karkoitettua kuulijoita tai jotakin sen tyyppistä. Joka ei tietenkään pidä paikkaansa. Mehän ei tietoisesti mietitä, miten me saataisiin hätistettyä kaikki kuulijat karkuun. Joskaan ei myöskään mietitä sitäkään, kuinka me saataisiin kaikki kuuntelijat kerääntymään luoksemme. Paitsi toi meidän Jussi, se miettii imagensa tarkkaan. Mutta musiikkiin se vaikuttaa aika vähän kuitenkin.

C: Olet sanonut joskus, että pahuus kiinnostaa. Kiinnostaako vieläkin? Millainen pahuus?

J: Kyllähän pahuus kiinnostaa kaikissa muodoissaan. Mutta kyllä minä olen yrittänyt Outo Elämä -levyllä teksteissä käsitellä niitä äärimmäisiä asioita niin hyvässä kuin pahassa. Kovia ja pehmeitä asioita, kylmää ja kuumaa jne. Niin, ettei se olisi pelkkää julmistelua, koska sekin on tylsää, jos sitä loputtomiin harrastaa.

C: Olet kiinnostunut venäläisestä kulttuurista...

J: Kyllä toki olen, luin muunmuassa sen Stalin -kirjan juuri. Mutta se venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin aarreaitta on kyllä jo aika pitkälle kaluttu. Enemmänkin olen kiinnostunut niistä piirteistä, mitkä suomalaisissa näkee ikäänkuin venäläisinä. Suomihan on kuitenkin aivan Venäjää. Voisi lainata Helttosen Jannea, kun hän puhui oululaisista, voisi samoin sanoa suomalaisistakin. Se sanoi Brüssel Kaupallisen keikalla oululaisille, että "Ette te mitään kaupunkilaisia oo! Te ootte maalaisia! Menkää metsään, syökää mustikoita!" Samoin voisi sanoa koko Suomen kansalle. "Ette te mitään city-ihmisiä ole…" Kuuleehan sen suomalaisesta musiikistakin, kuinka kaihoisia, slaavilaisia melodioita suositaan. Meidänkin materiaali on sitä hyvin pitkälle. Tai jos ajattelee jotain Neljää Ruusua tai mitä tahansa, Don Huonotkin on ihan sitä samaa, Leevi & The Leavingsistä puhumattakaan. Ne on kaikki ihan Venäjää. Lauluja metsästä, mustikkaa hampaissa.

C: Onko YUP aliarvostettu yhtye?

J: Tottakai me omasta mielestämme ollaan aliarvostettuja. Toki me koetaan, että me ollaan niin helvetin hyviä, että me voitaisiin myydä enemmänkin levyjä. Kun ajattelee sitä niin, että Dazea myydään platinalevyn verran ja meitä sitten hieman vähemmän, niin sitten tietenkin ajattelee, että me ollaan aliarvostettuja. Mutta nuo ovat sellaisia kysymyksiä, että me ei olla oikeita ihmisiä niihin vastaamaan alkuunkaan. Mutta tottakai sitä itse ajattelee olevansa Suomen parhaassa yhtyeessä, eihän me muuten tätä tehtäis. Tämähän olisi ihan älytöntä hommaa, jos minä ajattelisin, että "Voi perkele! Pääsisinpä johonkin muuhun pumppuun soittamaan!" Silloinhan olisi täysin järjetöntä tehdä tätä. Tottakai me ajatellaan olevamme hyviä, mutta kenen tehtävä on laittaa ne yhtyeet järjestykseen? Ja jos myy vaikka jotakin 50 tuhatta levyä, niinkuin joku Daze varmasti myy, niin mä en silti pidä sitä mitenkään erikoisen hyvänä musiikkina. Silloin myyntimäärä ja suosio eivät määritä sen musiikin laatua.

C: Mutta Daze ei ole varmaankaan kovin arvostettu yhtye, te taas olette…

J: Tottahan se on, jos selaa omaa leikekirjaansa, niin kyllähän me niiden lehtileikkeiden mukaan olemme ainakin kriitikoiden silmissä hyvinkin kiitelty yhtye. Aika harvoin sitä saa turpaansa. Että kyllähän joku Pertti Ojala, se Soundin levyarvostelija, on poikkeus. Nalle Österman pisteli aika pahasti meitä nenään Rumbassa joskus pari vuotta sitten, mutta niitä arvosteluja näkee kyllä naurettavan harvoin. Saatikka, että poljettaisiin oikein maton alle. Se ytimekkäin Turpasauna -arvostelu oli oikeastaan viimeisin sellainen: "Paska levy. Suomen turhin bändi." Se oli viimeksi sellainen, että saatiin oikein kunnolla vastapalloon, mutta sekin on ihan ok. On kuitenkin mukava ajatella niin, että on jotakin muuta kuin "ihan kiva."

C: Kuinka olette onnistuneet säilyttämään vanhat faninne vuosien saatossa? Vai oletteko?

J: Kyllä me ollaan varmasti onnistuttu karkottamaan sitä kaikkein intensiivisintä pulttitakkijoukkoa sillä tapaa, että me ei kuitenkaan aivan sitä Turpasauna -laulua monisteta. Mutta toisaalta kyllä aika monet ovat mukana rempuilleet, kyllä tuttuja kasvoja keikoilla näkee.

C: Minne ovat kaikki internetin YUP -kotisivut kadonneet? Onko uusia sivuja tulossa?

J: Ne on poistettu, koska niitä ei pystytty hoitamaan. Mutta uudet sivut ovat tulossa. Suunnittelutyön, sen graafisen asun tekee tuo Komulaisen Arto, joka teki myös Outo Elämä -levyn kannet. Komulaisen kautta hoidetaan se ulkoasupuoli, me ollaan oikeastaan vaan antamassa joitakin ideoita. Siitä pitäisi tulla sellainen irrationaalinen kotisivu. Toivotaan, että se valmistuu pian. Ja PolyGramin kotisivuilla on myös meidän oma jaosto.

Lue haastattelun muutkin osat: