C: Entäs milloin teiltä tulee tällainen Popmart-tyyppinen U2-spektaakkeli-kiertue? Teillähän on kuitenkin tätä Tavaroiden Taikamaailmaa ja Suomen suurin tv kuuluisi tietysti kiertueen rekvisiittaan.

V: Me pistettäis paremmaksi kuin U2…

J: Tv ei mahdu baariin, tv on ulkona ja yhtye soittaa sisällä…

C: Tietenkään keikkapaikkoja ei kovinkaan montaa löydy…

V: Sitä voisi miettiä meidän seuraavalle jäähallikiertueelle jotakin spektaakkeleita.

J: Tai jos joku sen meille sponsoroisi, niin tottakai me olisimme siihen valmiita. Voi kuitenkin olla, että meillä ei ole kuitenkaan niin useita sponsori-tarjokkaita kuin U2-yhtyeellä… Tavaroiden paljous ja tavaratematiikka tuolla levyllä tulee siitä, että kun miettii sitä, mitkä asiat ovat tälle ajalle leimallisia, niin eläminen television kautta esimerkiksi on sitä. Ja kun miettii, mikä olisi ikäänkuin sellainen kansanomainen valtava fallinen symboli, niin sehän on tv. Ja jos se on suurin tv kaikista, niin silloinhan ei voi olla enää mitään sen suurempaa, kuin sen haltija. Ja jollakin tavalla huvitti se idea siitä, että sellainen ihminen, oli se kuka tahansa, olisi jollakin tavalla hierarkiassa ylempänä tai saavuttaisi jonkun ihan uuden uljaan aseman sen vuoksi, että se omistaa suuren teeveen. Vähän samalla tavalla kuin Tavaroiden Taikamaailmassa, se on sitä satiiria, mikä on tietyllä tapaa meille ominaista. Mutta nyt siihen on yrittänyt saada enemmän terää ja jollakin tavalla ehkä myös anteeksiantoa tai sen tyyppisiä asioita korostamaan, kun kuitenkin oikeastaan poikkeuksetta kaikki tekstiaihiot liittyvät minuun. Ne kertoo minusta, ne ovat kuitenkin enemmän minun kuvaani, kuin sitä, että minä haluaisin jostakin ylhäältä norsunluutornistani Linkolana ruoskia ihmisiä, että "Kurjat kuluttajat ja kapitalistit! Tietäkää totuus!" Enemmänkin sitä havainnoi itseään ja ympäristöään niiden laulujen kautta.

Lue haastattelun muutkin osat: